Luonnonkosmetiikkaa

Minulla on ollut tavoitteena siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa niin, että sitä mukaa kun vanhat tuotteet loppuu, ostan tilalle luonnonkosmetiikkaa olevan tuotteen. Massiivisen kaappiensiivous - operaation seurauksena olen käyttänyt pois kaikki vanhat kosmetiikkaputelit ja nyt suurinpiirtein kaapissa on todellakin vain sellaisia purkkeja, jotka ovat käytössä juuri nyt. Ylipäätään käytän melko vähän kosmetiikkaa ja normaalikäytössä on vain shampoo ja hoitoaine, kasvojenpesugeeli, deodorantti, kuivashampoo ja hammastahna. Pakkasten aikaan käteni kuivuvat korpuksi ja niitä rasvailen perusvoiteella. Normaalioloissa en käytä mitään kosteusvoiteita. Meikkiä käytän kyllä jonkin verran, yleensä aina jos poistun johonkin ihmisten ilmoille :) 

Satunnaisessa käytössä on jalkavoide, kynsilakka, kynsilakan poistoaine sekä kasvojen- ja vartalonkuorinta -aineet. Nyt tosin olen käyttänyt kaikki kuorinta-aineetkin pois ja jatkossa ajattelin korvata ne kotitekoisilla "luomu"aineilla. Hunaja ja sokeri on varmaan ainakin hyviä siihen tarkoitukseen. Saa vinkata, jos jollain on omia hyväksi todettuja seoksia :)

Madaran hiustenhoitotuotteet ovat ylittäneet odotukseni luonnonkosmetiikka -aineiksi ja niitä olenkin jokusen putelin jo ostanut. Aiemmin kokeilin Flow - kosmetiikan shampoopalaa, mutta se ei kyllä käynyt ollenkaan hiuksilleni ja teki niistä niin tahmeat, että en kirjaimellisesti saanut hiusharjaa menemään hiusten läpi. Paketissa sanottiin tahmeuden häviävän joidenkin pesujen jälkeen, mutta minulla ei kyllä hävinnyt vaikka käytin palan loppuun saakka. 

Laveran kasvojenpesugeeli on osoittautunut myös hyväksi aineeksi, sillä lähtee meikitkin helposti pois. Minä en ole koskaan oppinut käyttämään puhdistusmaitoja tai -emulsioita, vaan olen aina pessyt kasvoni geelimäisellä tuotteella. 

Ajatuksena luonnonkosmetiikkaan siirtymisessä minulla on keinotekoisten kemikaalien välttäminen ja ekologiset syyt. 

Olen muuten lopettanut myös hiusten värjäämisen 15 vuoden värjäämiskierteen jälkeen. Minulla on pitkät hiukset ja nyt reilun vuoden värjäämättömyyden jälkeen oman väristä hiusta on vasta noin 1/4 osaa hiuksista... Pitkä projekti on edessä ja kieltämättä hiukset on aika hirveät, kun päässä on kahta eri väriä... Ajattelin kysyä kampaajalta, josko sitä voisi jonkinlaisella raidoituksella vähän lieventää.

Minusta olisi tosi mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia luonnonkosmetiikasta ja hyvistä tuotteista ja vaikka niistä huonoistakin kokemuksista :) 

Arki

Arki se vaan rullaati rullaa. Pitkään aikaan ei tunnu muuta olleenkaan, kuin sitä arkea. Jopa viikonloput on arkea, aina on rästissä jotain tyhmiä kotihommia, joita ei ehdi viikolla tehdä. Ruokaa pitää laittaa viikonloppuisinkin. Lapsen kanssa se vaan on pidettävä paletti kasassa, oli arkipäivä tai viikonloppu. Voisi kai sitä joskus heittäytyä villiksi ja tehdä asioita vähän eri lailla, mutta pasmathan siinä menee sekaisin koko jengillä. Ei me kai muutenkaan olla mitään kovin spontaaneja tyyppejä, sillon on hyvä ja turvallinen olla, kun asiat menee niinkuin aina. 

Se on ihan totta, mitä sanotaan, että oikeasti se arki koostuu sellaisista pienistä iloista. Vaikka kukista pöydällä. Nykyään mulla on melkein aina tuoreita leikkokukkia kotona, se on pieni panostus itseeni, kun en  muuten paljoa rahaa omiin juttuihin hummaile. Vaatteita ja kosmetiikkaa ostan aivan naurettavan vähän, eikä ole harrastuksiakaan, jotka maksaisivat. Tai no, kai tämä koti on mulle tavallaan harrastuskin, siihen ne rahat menee mitä menee. 

Ruuanlaitto ei ole minulle ollut koskaan mikään intohimo, vaikka ihan hyväksi kokiksi olen oppinutkin. Ruuanlaiton suurin haaste lienee nimenomaan se arkiruoka. Kuka tahansa osaa tehdä kirjan mukaan vähän hienompiakin ruokia, mutta enemmän taitoa ja viitseliäisyyttä vaatii saada arkiruuasta herkullista, terveellistä ja monipuolista joka ikinen päivä. Ruoka on yksi asia mihin meillä panostetaan, niin rahallisesti, kuin ajallisestikin. Se on arjen luksusta. Aina on kyllä tosin sama pähkäily kauppalistaa tehdessä, että mitä sitä nyt taas tekisi. Olisi oikeasti ihan fiksua alkaa pitää jotain listaa arkiruuista, josta voisi sitten poimia ideoita kun pää lyö tyhjää. (Ja ainahan se lyö juuri silloin kun sitä kauppalistaa pitäisi tehdä).

Prismasta sai makoisia luomuomppuja, melkein jalkapallon kokoisia ja ihanan rapsakoita. Ja niin kauniin ja terveellisen näköisiäkin :)

Näin se yksi arkiviikko on täällä pyörähtänyt taas käyntiin. Hyvillä mielin on lähdetty mukaan ja tiedossa on parina päivänä päivittäisen peruspuistoilun lisäksi kavereidenkin tapaamisia. Niistä on kyllä tullut näin  kotona ollessa tärkeitä hetkiä. 

Mukavaa viikkoa sinullekin :)

Uusi tyyny ja korvakierre

Ostin H&M Homelta pienen vihertävän kevätpiristyksen olohuoneeseen. Vihreä näin pienessä määrin näyttää oikeastaan aika mukavalta ja raikkaalta. Tyynynpäällisen materiaali oli kyllä valitettavasti aika lirua, ei taida kestää kissan kynsiä kovinkaan hyvin. Onneksi kissa nyt ei sentään huvikseen mitään revi, lähinnä leikkiessään joskus innostuu käyttelemään kynsiään enemmän. 

Tänään saatiin ipanalla jälleen yksi antibioottikuuri päätökseen (viides) ja nyt ei jaksa enää olla edes kovinkaan toiveikas, etteikö uutta oltaisi taas pian hakemassa. Vaikkei tämän "vakavammasta" sairaudesta olekaan kysymys, kuin korvatulehduskierteestä, niin ei ole helppoa. Voimat rupeaa olemaan välillä jo vähissä ja ennen kaikkea hirveintä on seurata sitä, että lapseen sattuu. Helppoa ei ole sekään, että ipana purkaa ärtymystään ja vaivaansa tyypilliseen tapaansa järjettömällä koheltamisella, joka saa kyllä pinnan tiukalle. Jos jotain positiivista tässä haetaan, niin on se onni, että olen ipanan kanssa edelleen kotona. Raskasta olisi ollut, jos olisi pitänyt tässä vielä jo kolme kuukautta sovitella työnantajan kanssa poissaoloja ja rikkoinaiset yöt sun muut oheisjutut mitä tässä nyt on ollut. Vakuutustahan meillä ei tietenkään ole, että oltaisiin voitu homma hoidattaa yksityisellä. Jos olisin tämän tiennyt, harkitsisin aika vakavasti uudelleen vakuutuksen ottamista. 

Mutta, eteenpäin mennään niinkuin mummo lumihangessa ja toivotaan, että kevät toisi lapselle terveyttä ja meille vähän iloisempaa arkea :) Korvien putkitukseen odotellaan pääsyä ja ensi kerralla tk-lääkäri lupasikin jo yrittää vähän jouduttaa hommaa. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! :)

Taulut

Sommittelin vähän keittiön tauluhyllyn tauluja uudelleen ja heti näyttää paremmalta. Nyt näyttää suorastaan hyvältä. Sommittelulla ja asettelulla on iso vaikutus, kannattaa kyllä aina vähän testailla eri variaatioita. Hääkuva on ollut tuossa koko ajan ja saa ollakkin. Symbolina sille, että kyllä se elämä kantaa vaikka välillä olisi vaikeampiakin aikoja :) Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä yli puolet mun elämästä. Sillon oltiin nuoria ja kauniita, nyt ollaan enää vaan kauniita :D. 

Mammalle synttärionnittelut vielä tätäkin kautta! Rakas olet! (ja nuori ja kaunis :))

Kyllähän minä kun muutkin

40 % alennuskuponki Kodin 1:selle putkahti postilaatikkoon pari päivää sitten ja tällä kertaa olin sitä jo vähän odotellutkin. Ipanan huoneeseen on ollut matto hakusassa jo aika pitkään ja minun, kuten aika monen muunkin, silmää on kovasti miellyttänyt tuo Pandora - matto. Yritin kyllä kovasti olla omaperäinen ja kiertelin monet tovit etsimässä muita vaihtoehtoja, etten olisi blogiklisee ja sortuisi tähän mattoon. Parin myyjänkin kanssa vitsailtiin "blogimatosta". No, kyllä se periksi oli annettava ja niin meilläkin on nyt blogimatto, niinkuin kunnon bloggaajalla konsanaan. 

Ja onhan se kyllä oikeastikin aika ihana matto. Ihanan särmä, kuitenkin pehmeä ja kodikas. Tuntuu ihanan pehmeälle jalan alla ja asettuu lattiaan yllättävän jämäkästi, vaikka kaupassa ajattelin sen olevan vähän liru. 

Meillä on tulevana kesänä tiedossa meidän mittapuulla valtava sisustusmuutos, kun ajateltiin vaihtaa huoneita niin, että ipana saa isomman makuuhuoneen ja me muutetaan tähän pienempään. Jännittää jo nyt. Samaan syssyyn olisi sitten tarkoitus saada poika nukkumaan omaan huoneeseen. Ajatuksena oli tehdä se jo parisen kuukautta sitten 2- vuotis synttäreiden lähestyessä, mutta korvakierre ja rikkonaiset yöt lannisti jo ennen yritystäkään. 

Ensimmäistä kertaa pari muutakin juttua kiinnosti enemmänkin Anno-mallistosta. Nyt oli tullut ihanan raikkaita värejä lisää, kuten tuo ihana oranssi kaitaliina ja tyyny. Mieleni halajaa väriä. Paljon väriä. (Mut ei se silti tarkoita, että kaikkee täytyisi saada mitä haluaisi ;))

(kollaasin kuvat: Kodin 1)

Muovimatto kodinhoitohuoneeseen

Äkkipikaistuksissani siirsin keittiön muovimaton kodinhoitohuoneeseen. Sinne se taitaa sopiakin paljon paremmin. Ehkä se oli sittenkin vähän liian "kova" keittiöön. Tarkoitan nyt ennemminkin kuviota kuin maton materiaalia. Äkkipikaistuksissani siksi, että hermostuin kun matto oli aina kurtussa ja solmussa ja rusetilla kun ipana siirsi tuoliaan syömään tullessaan. Keittiö on nyt kyllä ankea ilman mattoa. Mistä sinnekin nyt sitten taas uuden maton löytää. Mattojen ostaminen on vaikeaa. Jos löydät kauniin maton, se ei ole käytännöllinen. Jos löydät käytännöllisen maton, se ei taatusti ole kaunis. Miten vaikeaa näiden kahden asian yhdistäminen voi olla? Käytännöllisyydellä en hae sen kummempaa kuin helppoa pestävyyttä. 

Kylläpä tuo kodinhoitohuonekin näyttää ankealta. Mikähän ihmeen funktio noilla lokeroilla on ollut, kun niitä tuohon on laitettu... Vaippahyllyinä ne on kyllä ok. Kuivausrummun päällä on iso laatikko jälleen kerran kirpparille lähdössä. Tämä kaappien raivaus - projekti on kestänyt nyt parisen vuotta. Nyt oli viimeinen kerta vähään aikaan ja armoa ei enää tunnettu. Nyt en edes sallinut itselleni enää yhtään "mihin tän nyt sit laittais, no laitan takasin tänne kaappiin kun en tiedä mitä muutakaan tälle tekisin" - tavaraa. On kuulkaa puhdistava tunne kun ei tavara hallitse ihmistä vaan toisinpäin. Niin se vaan arkikin rullaa paljon nätimmin kun tietää just missä mikäkin on ja kaapin oven avaamalla näkee mitä tarvii kaupasta. Laittaa vähän harkitsemaan tulevaisuudessakin mitä kaikkea kannattaa shoppailla hetken mielijohteesta, kun muistelee sitten mikä homma sen vanhan tavaran hävittämisessä on. 

Sairastelu jatkuu, seinät kaatuu päälle. Ei siis mitään uutta sillä rintamalla. 

Maisa

Voi rähmä, että alkaa jo ottaa aivoon tämä pöpösirkus. Me ollaan yleisesti ottaen oltu aika tervettä porukkaa, mutta nytpä tässä onkin sitten sairastettu monen vuoden edestä. Tarkalleen ottaan kolme kuukautta on jyllännyt joku pöpö vuoronperään miehessä ja ipanassa, niin että juuri kun päästään paremmalle puolella ja toivo normaaliarjesta herää, onkin jompikumpi taas kipeänä. Ipana nyt enimmäkseen. Näin siinä sitten käy kun antibiootteja syödään kaksin käsin, lähtee viimeisetkin vastustuskyvyt. 

Ipana on ollut nyt kolmisen päivää taas kunnon kuumeessa ja tällä kertaa jo minäkin sain osani kurkkukivun ja väsymyksen muodossa. Onneksi on Maisa. Maisa on pelastanut monta hetkeä meidän huushollissa näiden sairastamisien aikaan ja ansaitsee siksi erityismaininnan täällä :) Ja kiitos Helille, kun ostit ipanalle sen ensimmäisen Maisa - dvd:n, siitä syttyi palava rakkaus. 

Ipanahan ylipäätään kiinnostui mistään lastenohjelmista oikeastaan vasta tuossa 2 - vuotis synttäreiden tienoilla ja täytyy myöntää, että äiti ei pistänyt pahakseen... Nykyään meillä on sellainen tapa, että kun tulemme aamupäivällä ulkoilemasta ja olemme syöneet lounaan, saa poika katsoa yhden Maisa - "teeveeteen" ja mamma saa sillä aikaa tehdä rauhassa kotitöitä. Yksi dvd kestää sellaisen 45 min. Etuna siinä on sekin, että kun poika ei enää nuku päiväunia niin tulee tässä sellainen sopiva lepohetki samalla. 

Meidän vauvelia hoidetaan vieläkin kodinhoitohuoneen tasolla hoitoalustan päällä :D Vaikka peppu kyllä melkeen jo roikkuu patjan ulkopuolella, niin on siinä silti kätevä pestä hampaat ja hoitaa rasvaukset sun muut.  Uusi leikki nyt viime aikoina on ollut kantaa tuo hoitoalusta ja peitto olohuoneeseen ja mennä "tunneliin" sinne alle. 

Tuosta Maisasta vielä sen verran, että sitä on kyllä ihan ilo antaa lapsen katsoa, se on aika opettavainenkin. Ipana eläytyy niin, että paljon sanontoja ja muita on tullut ihan vakiosanastoon ja Maisan tekemisiä muistellaan pitkin päivää. "Voi sentään!" - lausahdus on kyllä hauska, kun se sattuu oikein hyvään saumaan :) 

(Maisan kuvat täältä)

Vaatestressi

Taas on se aika vuodesta, kun saa alkaa laittaa ipanan vaatekaappia uuteen uskoon. Oonkohan minä ainut ihminen, kuka pystyy stressaamaan sellaisestakin asiasta, kuin lapsen vaatteista. En nyt tietenkään sillä tavalla, että sen takia hikoilisin ja olisin järsinyt kynnet verille, mutta kyllä ne vähän päänvaivaa aiheuttaa. Ehkä se johtuu siitä, että kuvittelisin olevani sellainen tosi käytännöllinen tyyppi, että kaiken pitäis sopia kaiken kanssa ja ulkovaatteet pitää olla ehdottoman toimivat. En myöskään halua ostaa monia erilaisia settejä, vaan panostan sitten mielummin yhteen tai kahteen hyvään. Viime kesänä tosin otti vähän päähän, kun panostin ipanan kaksiin kenkiin sellaiset 120 € ja sitten ne mahtui vaan muutaman kuukauden... siinä ehkä opin jotain ;) Niitä kenkiä en henno kuitenkaan myydä edes eteenpäin, vaan säilytän ne muistona ensikengistä.

Ticketin talvipuku oli hitti ja siihen olen ollut sataprosenttisen tyytyväinen. Yksi ainut pikkuinen juttu mikä on häirinnyt, on se, että vetoketjuja sulkiessa vetoketjun viereinen kangas tahtoo herkästi mennä vetoketjun väliin. Saa olla varovainen ettei kangas mene rikki, kun sitä nykii vetoketjun välistä. Muuten puku on edelleen kuin uusi ja vähän kirpaisee myydä sitä eteenpäin, mutta ei kai kaikkea voi säilyttääkään. 

Tuo meidän tuulikaappi oli jotenkin niin apean näköinen, että virittelin sähkökaapin oveen vähän väriä :)

Nupissa roikkuu kätsysti allekirjoittaneen käsveskakin, kun ei vielä neljään vuoteen olla saatu naulakoita laitettua. Ehkä vielä joku päivä.